Vankeuden suorittaminen riippuvuuskuntoutuksessa pelastaa kokonaisia ihmiselämiä. Yhteisöhoidolla vaikutetaan päihteiden käytön juurisyihin. Vasta, kun tunnetaakka ja solmut saadaan purettua, on yksilöllä mahdollisuus toipua ja aloittaa oikea arki tuetusti.

Viimeiset kolme vuotta olisivat voineet olla turkulaisen Mikan elämässä aivan samanlaisia kuin aiemmat 30 vuotta. Hän olisi vapautunut vankilasta kolmannentoista kerran ja jatkanut työkyvyttömyyseläkkeen nostamista. Hän olisi palannut tuttuun porukkaan, jatkanut kaman käyttöä ja viinalla lotraamista. Askel askeleelta edennyt sillä rikollisella polulla, jonka ensimmäisen askeleen hän oli ottanut ollessaan vasta 13-vuotias. Katupersoona on kova rooli vetää, mutta muuta mies ei osannut, kun ei ollut koskaan muunlaista elämää oppinut.

”Kun tyypit pääsee vapauteen, ei ole muuta kuin se sama vanha tuttavapiiri.”

Mutta ei, viimeiset kolme vuotta eivät ole olleet missään määrin samanlaisia kuin Mikan elämä ennen. Ehei. Tässä hän nyt istuu, sama mies, täysin eri ihmisenä. Väsyneenä päivän töistä. Mika on nykyään betonimies. Paperissa ei lue enää ADHD tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, vaan toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Kuulostaa uskomattomalta tarinalta, saavuttamattomaltakin. Pohjalta nousu, syrjäytyneestä palkansaajaksi, tiukasti kiinni arkeen ja elämään. Vau, nyökkäilevät ihmiset. Mutta tämä ei ole vain tarina, tämä on Mikan arkea. Ei äkkinäinen muutos, hokkus pokkus, vaan silkkaa tahtoa ja ennen kaikkea tukea vaatinut raskas matka raittiiseen elämään.

”Suurin osa käyttäjistä on kilttejä ihmisiä, jotka etsivät vain hyväksyntää.”

Palataanpa ajassa muutama vuosi taaksepäin. Saramäen vankilan sellissä Mika on pohjalla. Pohjaakin syvemmällä. Tämä on tässä, enää on vain kuolema. Epätoivo kuristaa, mutta sitten hän muistaa. Viisitoista vuotta aiemmin läheisten pakottamana alkanut riippuvuuskuntoutus oli jäänyt kesken. Silloin oli vuosituhannen vaihde eikä Mika ollut valmis vastaanottamaan apua. Nyt Saramäessä hän ei muuta haluakaan. Yksin hän ei selviäisi. Kun mahdollisuutta koevapauteen tarjotaan, Mikalla on vastaus valmiina: Haluan Kankaanpään A-kotiin. Mulla on siellä asiat kesken.

”Riippuvuuskuntoutuspaikat on parhaita. Niissä hoidetaan katupersoona pois. Kasvatetaan ihmistä, joka meissä kaikissa on sisällä.”

Koevapauden alainen osuus kuntoutuksessa päättyi, mutta Mika halusi jatkaa. Yhteisöhoitoon pohjautuvassa riippuvuuskuntoutuksessa hän joutui luopumaan katuroolistaan, paljastumaan itselleen ja muille. Jaahas, tällanen aivan tavallinen ja melko herkkä ihminen mä oonkin. Kiltti, en ollenkaan paha. Hyväksytyksi tulemista toivova ja vahvasti tunteva ihmine, arvokas ja ainutlaatune. Se oli omaohjaajalta saatu tuki, mikä repi aidon Mikan irti katupersoonasta. Addikti ja narkkari, ne olivat ihan eri mies.

Rikosseuraamuslaitos ja Turun sosiaalitoimi maksoivat kuntoutusjakson. Vajaa kahdeksan kuukautta kuntoutusta ja täysin uusi lähtökohta elämään. Ehkä sillä hetkellä iso raha satsattavaksi, mutta lopulta pieni hinta tulevaisuudesta – aivan jättimäinen säästö pitkässä juoksussa. Täsä mä ny olen, kunnon kaveri ja kansalainen. Kankaanpään A-koti ja Joukanen-yhteisö pelastivat mun hengen ja varmasti monen muunkin siinä samalla.

Riippuvuuskuntoutus on välimaasto vankilan ja siviilin välissä, joka valmentaa siviilielämässä selviytymiseen.

Vankeuden suorittaminen Kankaanpään A-kodissa

Rikollisuus on osa päihdeongelmaisen elämää ja monilla vankilan ovet käyvät tiuhaan. Vankeuden ja riippuvuuskuntoutuksen yhdistäminen auttaa ihmisen rikos- ja päihdekierteen katkaisemisessa. Kankaanpään A-kodissa ei keskitytä ainoastaan päihteettömyyteen, vaan kokonaisvaltaiseen toipumiseen, arjen hallinnan opetteluun ja yhteiskunnassa oikeilla pelisäännöillä elämiseen. A-kodissa kuntoutetaan vuosittain noin kymmenkunta vankia.

Voidakseen suorittaa osan vankeustuomiosta riippuvuuskuntoutuksessa, vangin on osoitettava oma motivaationsa päihteettömyyteen ja vankilan ulkopuoliseen kuntoutukseen. Jos vankilassa arvioidaan, että vangin kohdalla tavoitteellisesta riippuvuuskuntoutuksesta on hyötyä, he ovat yhteydessä A-kotiin ja kuntoutusta aletaan yhdessä suunnitella. Sijoituksesta vankilan ulkopuoliseen laitokseen sovitaan A-kodin, vangin, vankilan ja kotikunnan kesken. Kuntoutusaika voi olla valvottua koevapautta tai rangaistuksen aikaista kuntoutusta. Osa vangeista tulee tuomion päätyttyä myös omaehtoisesti riippuvuuskuntoutukseen.

Kuva: Dreamstime

Mistä rakentuu vaikuttava riippuvuuskuntoutus? Kuinka päihderiippuvuudesta voi toipua? Kokemusasiantuntijoiden osallistaminen päihdetyön kehittämiseen on suuntaus, joka johtaa entistä vaikuttavampaan riippuvuuskuntoutukseen.

Tunnelma pohjoissatakuntalaisen mökin tuvassa on välitön ja rento. Kankaanpään A-kodin järjestämä kokemusasiantuntijaviikonloppu on edennyt loppumetreille. Yhdeksänhenkisen seurueen kasvoilta paistaa väsymys – ja onni. Onni siitä, että on tullut viikonlopun aikana nähdyksi, kuulluksi ja kohdatuksi. Onni siitä, että omasta rankasta menneisyydestä päihde- ja rikosmaailmassa voikin olla hyötyä muille. Addiktiosairauden ja addiktin ajattelumaailman ymmärtäminen auttavat päihdetyön kehittämisessä.

– Kaikki haluavat kuulla, kuinka olen narkannut ja tehnyt rikoksia, kuulla tätä entisen elämäni tarinaa. Mutta kukaan ei ole aiemmin ollut kiinnostunut siitä, mitä annettavaa minulla voisi olla riippuvuuskuntoutuksen kehittämiseksi, Lauri toteaa.

Ja totta vie, annettavaa on paljon! Vuodenmittaisen kuntoutusjakson jälkeen mies on opetellut vuoden verran uutta arkeaan toipuvana päihderiippuvaisena. Lauri, kuten muutkin riippuvuuskuntoutuksen läpikäyneet, tietää, mikä lopulta auttaa kierteen katkaisemisessa ja toipumisen käynnistymisessä. Ja juuri tämä on sitä tietoa, josta aivan jokaisen päihdetyötoimijan ja asioista päättävän tahon on viimeistään nyt kiinnostuttava.

Parhaita mahdollisia riippuvuuskuntoutuksen kehittäjiä

Päihderiippuvuuden takana on addiktiosairaus, josta ei voi koskaan parantua. Toipua voi, mutta se vaatii apua, tukea ja rutkasti ymmärrystä. Kankaanpään A-koti on yksi vaikuttavimpia riippuvuuskuntoutusyksikköjä Suomessa. Yhteisöhoidon menetelmiin perustuva kuntoutus on kirjaimellisesti ihmiseltä ihmiselle annettavaa tukea päihderiippuvuudesta toipumiseen.

– Kokemusasiantuntijat ovat parhaita mahdollisia päihdetyön kehittäjiä. Heillä on itsellään aito kokemus siitä, mitä addiktiosairaus on, kuinka he ovat kuntoutuksen kokeneet ja kuinka sitä voisi kehittää. He ovat todellisia asiantuntijoita, ja juuri siksi heidät on otettava mukaan palvelujen kehittämiseen, sanoo Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Jämin metsämaisemissa pidetty kokemusasiantuntijaviikonloppu on osa A-kodin riippuvuuskuntoutuksen kehittämistä. Tavoitteena on kehittää henkilöstön osaamista ja työn merkityksellisyyden kokemusta.

– Addiktio on sairautena kompleksinen kokonaisuus. Sen laajuus on ymmärrettävä, jotta voi omaksua A-kodin toimintatavat. Etenkin uusille työntekijöille tämä voi olla hyvinkin vaikea asia, Sillanpää toteaa.

Samalla, kun henkilöstön osaaminen kasvaa ja ymmärrys kuntoutujien tilanteesta syvenee, hoidosta tulee entistäkin vaikuttavampaa ja asiakaslähtöisempää.

Osallisuuden kokemus tukee omanarvontuntoa

Kun kokemusasiantuntijoita haettiin mukaan viikonlopunmittaiseen työpajaan, hakijoita oli paljon. Niin paljon, etteivät kaikki halukkaat päässeet mukaan. Sillanpään mukaan tämä on merkki siitä, että riippuvuuskuntoutuksen läpikäyneet henkilöt haluavat olla mukana palvelukehityksessä ja sitä kautta auttaa muita päihderiippuvaisia. Aki nyökyttelee vieressä.

– Kuntoutumisen onnistuminen ja toipuminen nähdään usein yksittäisen ihmisen tarinana. Tosiasia kuitenkin on, että minä olen hyvän hoidon tulos. Epäonnistumista ei saisi nähdä yksilön epäonnistumisena, vaan hoidon puutteellisuutena, pohtii Aki.

Akin raittius on kestänyt jo yli neljä vuotta. Toipuminen alkoi A-kodilla. Silloin mies tuli kohdatuksi ihmisenä. Kokonaisuutena, jossa päihderiippuvuus on sairaus, jota on mahdotonta yksin selättää. Kokonaisuutena, jossa päihderiippuvuus on seurausta jostakin, ja tätä jotakin ei A-kodilla kavahdeta. Sitä tutkiskellaan ymmärryksellä, hoidetaan välittämällä ja kuntoutetaan arvostavalla toiveikkuudella. Yhtä paljon kuin arvostusta, välittäminen on myös rajoja. Ilman jämäkästi asetettuja rajoja ei voi oppia elämään sitä raitista elämää, jollaisesta päihderiippuvaisella ei ole kokemusta.

– Se, että pääsee mukaan vaikuttamaan A-kodin toiminnan ja riippuvuuskuntoutuksen kehittämiseen, tuntuu hyvältä. Tulee olo, että joitain oikeasti kiinnostaa, mitä olemme kuntoutuksessa kokeneet, Lauri lisää.

Seurue mökissä on äärimmäisen tyytyväinen viikonlopun aikana tavoitettuun syvällisyyteen ja luottamuksellisuuden ilmapiiriin.

– Viikonlopun aikana asioita on työstetty kahden vetäjän ja seitsemän kokemusasiantuntijan voimin. Rankkoja aiheita on läpikäyty sekä pienryhmissä että yhdessä pohdiskellen. Välillä on pidetty taukoja ja annettu ajatusten muhia. Lenkkeilty, grillattu ja saunottu. Iltamyöhäisellä vielä siskonpedeissä höpötelty. Kyllä tällaiset hetket ovat työntekijällekin aivan valtavan antoisia, Sillanpää herkistyy.

Kokemusasiantuntijuutta edistettävä koko Suomessa

Kokemusasiantuntijaviikonlopun annin pohjalta muotoutui päivän mittainen koulutus, joka toteutetaan A-kodin henkilöstölle tulevana syksynä. Kouluttajien rooleissa tulevat olemaan kokemusasiantuntijat itse.

– Ilmiön suuruus pysäytti meidät kaikki ja koemme oppineemme paljon. Tällaisella tiedolla voi kuntoutuksen kehittämisen ohella olla suuri vaikutus työn merkityksellisyyden kokemukseen henkilöstön keskuudessa. Kokemusasiantuntijuuden edistäminen on keskiössä sosiaalityön valtakunnan tason kärkihankkeissa. Olen äärimmäisen iloinen, että myös Kankaanpään A-kodissa on otettu tässä asiassa askel eteenpäin, Sillanpää kiteyttää.

Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Tutkitusti noin puolet suomalaisista kokee haittoja toisen alkoholin käytön seurauksena. Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama riippuvuuskuntoutus saa aikaan elämänpituisia vaikutuksia.

THL:n vuonna 2018 julkaiseman Näin Suomi juo -selvityksen mukaan 2,6 miljoonaa suomalaista on kokenut haittoja, jotka johtuvat jonkun muun alkoholin käytöstä.

– Päihderiippuvuus sairastuttaa koko lähipiirin, ja silloin koko perhe tarvitsee apua. Kuntouttamalla yhtä ihmistä, vaikutukset leviävät ja jopa kymmenkertaistuvat, kertoo Kankaanpään A-kodin perheyhteisön vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Noin puolet suomalaisista siis kokevat haittoja toisen henkilön alkoholin käytöstä. Heistä noin 500 000 kertoo, että kyseessä on omaan lähipiiriin kuuluva henkilö, esimerkiksi äiti, isä, sisarus tai oma lapsi.

– THL:n tutkimuksen mukaan päihderiippuvaisista kuitenkin vain alle 8 000 saa vuosittain apua päihdehuollon laitoksissa. Tähän lukuun sisältyvät myös kaikki katkaisuhoidot, toteaa vastaava sairaanhoitaja Jenni Kukkula Kankaanpään A-kodista.

Vaikutukset periytyvät ylisukupolvisesti

Kankaanpään A-koti ja Mikkeli-yhteisö osallistuivat jo perinteeksi muodostuneen tavan mukaisesti tänäkin vuonna Suomen suurimpaan yhteiskunnalliseen keskustelutapahtumaan, Porin SuomiAreenaan.

– Tämänvuotinen teemamme, päihteiden käyttäjien perhe ja läheiset, on selkeästi madaltanut kynnystä juttelemaan tulemiselle. Teltallamme kansalaistorilla on vieraillut paljon väkeä, ja ihmisvilinästä huolimatta olemme päässeet käymään syvällisiäkin keskusteluja siitä, millaisia vaikutuksia läheisen päihderiippuvuudella on muun perheen ja lähipiirin elämään, Kukkula kertoo.

Päihderiippuvuuden vaikutukset ovat ylisukupolvisesti periytyviä. Vaikutuksen alaiset -teema herätteleekin ihmisiä kertomaan kokemuksistaan ja hakemaan apua, niin itselleen kuin läheiselleenkin.

– Meidän on opittava pois vaikenemisen kulttuurista ja rohjettava pyytää apua. Ensimmäinen askel on ymmärtää se, että päihderiippuvuus on sairaus, josta on vaikeaa toipua ilman kunnollista apua ja lisäksi se, että myös päihderiippuvaisen läheisillä on oikeus ja tarve saada apua, Sillanpää kuvailee.

Kuka saa apua?

Avun tarvitseminen ei kuitenkaan ole tae avun saamiselle. Avun saaminen päihdeongelmaan riippuu täysin siitä, millaisia palveluja kotikunnassa on saatavilla. Tämä aiheuttaa Suomessa eriarvoisuutta. Kankaanpään A-kodin torivartin puheenvuorossa kuultiin läheisten kertomuksia avun saamisen vaikeudesta ja riippuvuuskuntoutuksen vaikutuksista.

– Vihasin huumeita, mutta rakastin lastani. Mitä muuta olisin voinut tehdä, kirjoitti eräs äiti.

Ulkopuoliset olivat jo käskeneet äidin luovuttaa, kun hän oli hakenut lapselleen toistuvasti ja tuloksetta apua.

– Kun usko loppuu auttajilta, he eivät enää näe ihmistä päihderiippuvaisen takana, kuvailee toinen äiti, jonka poika oli yhteiskunnan silmissä tuomittu epäonnistumaan ja avuksi tarjottiin enää korvaushoitoa.

Äiti tiesi sen olevan kohtaloksi pojalleen, ja hän päätti taistella raikkaimpansa puolesta. Pitkän kamppailun jälkeen äidin onnistui saada lapsensa oikean avun pariin, riippuvuuskuntoutukseen Kankaanpään A-kotiin.

Kankaanpään A-kodin ja Mikkeli-yhteisön tarjoama lääkkeetön yhteisöhoito ja vertaistukeen perustuva riippuvuuskuntoutus saavat aikaan elämänpituisia vaikutuksia. Sillanpää kannustaakin hoidosta päättäviä tahoja pohtimaan tehtyjen päätösten todellisia ja kertautuvia kustannuksia.

– Hoitamattomat päihdesairaudet hajottavat Suomessa lukuisia elämiä. Onko meillä oikeasti varaa siihen?

VAK ry:n, Sininauhasäätiön ja KRIS Satakunta ry:n yhteisessä paneelikeskustelussa Porin SuomiAreenalla pohdittiin päihderiippuvuuden ylisukupolvisesti periytyviä vaikutuksia, hoitoon pääsyn vaikeutta ja muutoksen mahdollisuutta. Keskustelu keräsi eniten yleisöä SuomiAreena-viikon kaupungintalon pihalla järjestetyistä tapahtumista.

Suomessa noin 70 000 lasta asuu perheessä, jossa vanhemmalla on alkava päihdeongelma. Joka kymmenes lapsi kasvaa perheessä, jossa lapselle aiheutuu haittoja vanhemman päihteiden käytöstä. Kasvaminen päihdeongelmaisessa kodissa vääristää lapsen identiteettiä ja käsitystä siitä, mikä on normaalia. Ylisukupolviset, haitalliset ketjut ovat tuttuja sosiaalialan toimijoille.

– Ylisukupolvisuus tarkoittaa ilmiöitä, jotka siirtyvät sukupolvelta toiselle, kuten päihderiippuvuus, rikollisuus tai muu kaltoinkohtelu. Kun lapsi kasvaa perheessä, jossa nämä ilmiöt ovat läsnä, ne arkipäiväistyvät ja muovaavat lapsen käsitystä siitä, mikä on oikein. Haitallisten asenteiden, arvojen ja uskomusten muutokseen tarvitaan ulkopuolista apua, kertoo Kankaanpään A-kodin perhekuntoutuksen vastaava työntekijä Tuula Sillanpää.

Rikosseuraamuslaitoksen kehittämispäällikkö Pauli Nieminen tietää hyvin, millainen merkitys ylisukupolvisuudella on rikosmaailmassa.

– Usein rikokseen ryhtyminen selitetään tietoiseksi valinnaksi, yksilöön paikantuvaksi asiaksi. Todellisuudessa tilanne on hyvin usein se, ettei rikoksen tekijällä ole käsitystä muunlaisesta tavasta elää arkeaan. Katkaisemalla rikoksen kehä seuraava sukupolvi saa ponnistaa erilaisista lähtökohdista.

Hoitoon pääsy liian vaikeaa

Mahdollisimman varhaisella sekä riittävällä ja oikea-aikaisella avulla ylisukupolvisuus on mahdollista katkaista.

– Ongelman kieltäminen kuuluu päihderiippuvuuteen. Siihen, ettei omaa tilaa kykene näkemään, on usein syynä ylisukupolvisuus. Toipumisessa korostetaan monesti yksilön omaa halua ja tahtoa, mikä on toki tärkeää. Samaan aikaan on totta, että laadukkaalla kuntoutuksella saavutamme onnistuneita hoitotuloksia myös silloin, kun kuntoutuja ei vielä itse ole motivoitunut lopettamaan. Jos ihminen tunnistaa itse oman ongelmansa ja avun tarpeensa, kuntoutukseen tulisi päästä viipymättä. Silloin ei pitäisi enää joutua pitkäkestoisiin hoidon tarpeen arviointiprosesseihin, Sillanpää toteaa.

Suomessa kunnat saavat itse määritellä sen, mikä on riittävää hoitoa. Tällöin päätös esimerkiksi päihdekuntoutuksen riittävyydestä mitataan rahassa, ei ihmisen todellisessa hoidon tarpeessa. Sillanpään mukaan kuntakohtaiset eroavaisuudet aiheuttavat haittaa, joka konkretisoituu esimerkiksi perhekuntoutuksen asiakkaiden kohdalla.

– Perheet tulevat kuntoutukseen usein lastensuojelun toimesta, eivät omasta halustaan. Ongelman tunnistaminen ja avuntarpeen myöntäminen tapahtuvat tällöin viiveellä: perheen oma motivaatio ei vielä kuntoutusvaiheessa ole välttämättä kohdillaan. Kun päästään prosessissa onnistuneesti eteenpäin, halu toipumiseen on syntynyt ja kuntoutuminen aidosti vasta alkamassa. Tällöin kunnan asettamien kriteerien mukaisesti riittävä hoito on jo tarjottu ja hoito joudutaan lopettamaan.

Vankilan kautta kuntoutukseen

KRIS Satakunta ry:n vertaistukiohjaaja ja kokemusasiantuntija Joonas Mäkinen tietää omasta kokemuksestaan, kuinka vaikeaa hoitoon on päästä.

– Tuntui siltä, että siinä vaiheessa, kun tunnustin itse ongelmani ja pyysin apua, kaikesta tuli todella vaikeaa. Ensimmäiseksi tarjottiin korvaushoitoa, joka olisi tarkoittanut, että jatkan aiemmin laittomasti käyttämäni aineen käyttöä laillisesti. Myöskään kuukauden mittainen katkaisuhoito ei riitä hoitamaan 15 vuoden päihteiden käyttöä. Minun piti joutua vankilaan, jotta pääsin päihdekuntoutukseen. Silloinkaan en kuitenkaan saanut apua koko perheelleni, vaikka useasti pyysin paikkaa perhekuntoutuksesta.

Mitä päihderiippuvuuksien hoitoon tulee, rahasta ja säästöistä puhutaan hyvin kapeakatseisesti. Päihderiippuvaisen hoidossa säästetyt eurot ovat edessä kertautuvina kustannuksina.

– Kuinka paljon siinä säästetäänkään, kun saadaan ihminen päihde- ja rikosmaailmasta takaisin yhteiskuntakelpoiseksi! Muutos on mahdollista, mutta yksin se on todella vaikeaa, päättää Mäkinen.